View this post on Instagram

Tässä minä 14-vuotiaana. Mä oon ihminen, joka on oikeastaan aina näyttänyt ”väärältä”. Mä olin itse ylipainoinen, koulukiusattu lapsi ja teini, joka sittemmin laihdutti ja muuttui myöhemmin muutenkin aika paljon. Läskittelyt yms kaikki mahdollinen on siis kyllä kuultu. 🤦🏻‍♀️ Aikamoisen muodonmuutoksen vuosien varrella läpikäyneenä huomaan, että myös toisen ääripään ulkonäkö - ja varsinkin tyyli - voi vaikuttaa myös negatiivisesti. Siitä ei vain puhuta. Kun tykkää näyttää perinteisellä tavalla nätiltä, uskottavuuden eteen joutuu tekemään älyttömästi töitä, kokemuksia vähätellään helposti, eikä monikaan pääse näyttämään kunnolla kynsiään. (Mä olen puhunut aiheesta nyt todella monen fiksun naisen kanssa, jotka tykkäävät myös sekä huulipunista että urallaan menestymisestä.) Välillä olisikin helppoa tulla työpaikalle tukka likaisena pieruverkkareissa heittämään löysiä argumentteja kaikesta ”pinnallisesta”. Silloin olisi aika monen mielestä uskottavampi. Musta on surullista, että nykymaailmassa ulkonäkö aiheuttaa ihmisten mielissä niin paljon turhaa ja mielestäni liian suurta ahdistusta. Mutta ei kyllä mikään ihme. Me suhteutetaan liikaa sanomaa puhujan mukaan. Uskottavalta näyttävän (ja oikean ikäisen) tyypin jutut menevät helpommin läpi, mutta mitä jos vaikkapa unelmasäleikkö-tyyliä edustava nainen puhuu fiksuja? Toki sitä saa itsensä kiinni ajattelemasta ”Mitä tuokin mistään mitään tietää”- tyylisiä juttuja jostain äärimmäisen kauniista ja kadehdittavasta ihmisestä, mutta kun fakta on se, että me ei ikinä voida tietää ulkoapäin, mitä jonkun päässä liikkuu tai mikä kokemushistoria hänellä on ollut. Pelimaailmassa syntyvät ihmissuhteet on siitä kiehtova ilmiö, että siellä puhujan ulkonäöllä ei ole väliä. On vaan ajatukset. Niin se pitäisi olla ihan elävässä elämässäkin aika monessa paikassa.

A post shared by Jonna Joutsen (@jonnajoutsen) on